Kahdeksan surmanluotia on Mikko Niskasen elokuvasarja vuodelta 1972. Niskanen käsikirjoitti ja ohjasi tämän neljä osaisen elokuvasarjan. Elokuva perustuu osittain tositapahtumiin. Sen innoittajana on toiminut vuonna 1969 tapahtunut traaginen surmatyö Pihtiputaalla, jossa pienviljelijänä ja sekatyömiehenä toiminut Tauno Pasanen ampui neljä poliisia. Tämä surullinen tapahtuma toimi Niskaselle inspiraationa tähän kehuttuun elokuvasarjaan, joka on merkittävä teos Suomen elokuvataiteen historiassa.
Kahdeksan surmanluotia kosketti kansakuntaa
Elokuva kahdeksan surmanluotia kosketti kansakuntaa monellakin tapaa. Ensinnäkin se perustui tositapahtumiin ja toisekseen se kuvasi ahdinkoon joutunutta pienviljelijä-sekatyömiestä. Ihmiset jollain lailla pystyivät ymmärtämään taustat, jotka tähän järkyttävään tekoon ajoivat. Elokuva kertoo heikko-osaisuudesta ja toivonsa menettämisestä. Teemoista, joita suomalaiset tuohon aikaan rahojen ollessa tiukilla miettivät usein kotonaan.
Vanhat elokuvat kuvaavat mennyttä elämää ja kertovat ihmisistä eri aikakausina. Elokuvista näkee myös aikakauden elokuvaukselliset trendit ja tyylisuunnat. Usein vanhemmissa elokuvissa kuvataan erilaista elämää, kuin mihin me olemme tottuneet. Ei tarvitse mennä kovinkaan pitkälle historiaan, kun esimerkiksi yhteydenpito ihmisten välillä oli täysin erilaista kuin nykyään sosiaalisen median aikakaudella.
Kahdeksan surmanluotia osana moraalikasvatusta
Kahdeksan surmanluotia on ennen kaikkea kuvaus pettymyksistä ja vääristä valinnoista. Erityisesti alkoholin osuus tapahtumissa on kuvattu merkittäväksi. Ankea tilanne ajoi päähenkilön juomaan viinaa ja sitten mikään ei enää ollutkaan hänen omissa käsissään. Viina vei miestä, kuten niin montaa muutakin tuon ajan miestä.